”Got to stay healthy”: The Finnish art education precariat – the visual arts educator as a temporary worker

Opinnäytteen tavoite oli tuottaa suomalaiselle kuvataidekasvatuksen kentälle uusi, taidekasvatuksen prekariaattiin liittyvä näkökulma. Tekstissä termillä ”taidekasvatuksen prekariaatti” viitataan maamme kuvataidekasvatusalan pätkätyöläisiin. Opinnäyte pyrki vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Millainen joukko taidekasvatuksen prekariaatti Suomessa on ja keitä siihen kuuluu? Minkälaisia kokemuksia pätkätyöläisillä on työelämästä ja millaista heidän arkensa on? Mistä he ajattelevat pätkätyöläisyyden johtuvan kuvataidekasvatusalalla? Mitä ulottuvuuksia prekariaatin kollektiivisuuteen sisältyy? Entä miten pätkätyöläisyys vaikuttaa toteutettuun taidekasvatukseen? Tekstityyppinä raporttimainen opinnäyte edustaa yhteiskunnalliselle keskustelulle ja kehitykselle tärkeää aikalaiskritiikkiä. Aihetta tutkittiin taistelevan tutkimuksen, erityisesti työläistutkimuksen, kontekstissa. Poikkitieteiset, kuten sosiologiset ja psykoanalyyttiset lähteet sekä radikaalin kasvatuksen teoria, erityisesti Paulo Freiren Sorrettujen pedagogiikka, käsitteellistivät kirjoittajan omia havaintoja, kokemuksia, ajatuksia ja tunteita aiheesta kokemusperäisenä aineistona. Ne käsitteellistivät myös kuvataidekasvatuksen alan muille pätkätyöläisille fasilitoidun ryhmäkeskustelun aineistoa. Ryhmäkeskustelua käytettiin aiheen tutkimusmenetelmänä. Tekstissä kuvataan aluksi opinnäytteen henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia lähtökohtia kirjoittajalle: aiheen huomaamista, ilmiön käsitteellistämistä, prekariaatin näkymättömyyttä kuvataidekasvatusalalla sekä pätkätyöläisyyttä alan nykyrakenteissa. Sen jälkeen esitellään työn tutkimusotetta ja ryhmäkeskustelumenetelmää. Seuraavaksi luodaan katsaus pätkätyöläisyyden tematiikkaan Suomessa ja taidekasvatuksen prekariaattiin osana luovaa prekariaattia. Pätkätyöläisille järjestetyn ryhmäkeskustelun aineistoa käsittelevässä luvussa esiin piirtyy kokonaiskuva suomalaisesta taidekasvatuksen prekariaatista. Lopussa esitetään ehdotuksia siitä, miten prekariaatin asemaa voitaisiin parantaa, täydennetään kuvaa kirjoittajan oman taidekasvattajuuden kehittymisestä pätkätyöolosuhteissa ja kuvataan mahdollisia jatkotutkimusaiheita. Tutkimusaineistosta kävi ilmi, että työolojen epävarmuus aiheuttaa pelon kulttuuria pätkätyöolosuhteissa kuvataidekasvatusalalla. Erityisesti määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen nousee alalla ongelmana esiin. Toimeksiantosopimukset taas saattavat vaarantaa prekaarin taidekasvattajan työttömyysturvan. Taidekasvatustyön arvopohja, sisällölliset tavoitteet ja työehdot ovat näin ristiriidassa keskenään. Työolojen puutteista ja arjen ajoittaisesta kuluttavuudesta huolimatta taidekasvattajien työmotivaatio on korkea ja he haluavat toteuttaa parasta mahdollista taidekasvatusta kasvatettaville. Pätkätyöolosuhteista johtuen he eivät kuitenkaan aina pysty hyödyntämään koko potentiaaliaan työssä, erityisesti toiminnan kehittämisessä. Taidekasvatuksen projektiluonteistuessa taideoppimisen syvyyden koetaan vaarantuvan, millä nähdään olevan vaikutuksia myös taiteen ja taidekasvatuksen arvostukseen yhteiskunnassa. Prekariaatti ei ole kunnolla järjestäytynyt, mutta tahtotila kollektiivisuuteen on olemassa. Johtopäätöksinä opinnäytteessä esitetään, että pätkätyöläisten kannattaisi järjestäytyä omaehtoisesti ja alkaa hyödyntää myös mediaosaamistaan asiansa esilletuomisessa. Alan koulutuksessa tulisi alkaa kootusti käsitellä pätkätyöläisyyteen liittyviä asioita, jotta valmistuvilla taidekasvattajilla olisi paremmat valmiudet selviytyä prekaarissa työelämässä. Lisäksi esitetään, että kuvataidekasvatusalan tulee käydä jatkuvaa kriittistä keskustelua toiminnan arvopohjasta, jotta sen kaupallistuminen nykyisessä markkinatalousvetoisessa toimintamaastossa estetään. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita ovat muiden taidekasvatusalojen prekariaattien tutkiminen Suomessa ja kuvataidekasvatuksen prekariaatin tutkiminen kansainvälisesti.The purpose of this thesis was to produce a new perspective into the discipline of visual arts education, one related to the precariat of art education. In this text, the term "art education precariat" refers to the temporary workers employed in our country's field of visual arts education. The thesis intends to answer the following questions: What sort of group is the art education precariat and who belongs to it? What kinds of experiences do temporary workers have of professional life and what are their lives like? Why do they think temporary employment is prevalent in the field of visual arts education? What dimensions does the collective precariat contain? And how do temporary jobs affect art education as it is carried out? The report-like format of the thesis represents contemporary criticism important to societal discourse and development. I investigated the subject in the context of so-called militant research (taisteleva tutkimus), especially proletarian-driven research. Cross-disciplinary sociological and psychoanalytic sources, along with the theory of critical pedagogy after Paulo Freire's Pedagogy of the Oppressed, helped me as the author conceptualize my own observations, experiences, thoughts, and emotions on the subject as experiential data. These sources also helped to conceptualize the data from a group discussion facilitated for temporary workers in the field of visual arts education. Group discussion was used as the research method into the subject proper. In the thesis, I first expound on the personal and societal starting points of my research: noticing the topic, conceptualizing the phenomenon, the invisibility of the visual arts education precariat, and temporary labor within the contemporary framework of the field. This is followed by presenting the paper's research approach and the group discussion method. Next, I review the thematics of temporary labor in Finland and the art education precariat as part of a broader creative precariat. The chapter concerning the data gathered during the group discussion for temporary workers presents a general picture of the Finnish art education precariat. The thesis conclusion contains suggestions on how the precariat's status could be improved; fills out the nature of my own pedagogical development in temporary working conditions; and envisions potential subjects for further research. The research data showed that uncertainty in working conditions creates a culture of fear within the visual arts education industry's temporary labor circumstances. Especially the concatenation of time-limited contracts presents itself as a serious problem within the field. Commission agreements may endanger the precarious art educator's unemployment security. Thus, the value basis, substantive goals, and working conditions of art education are in conflict with one another. Despite the failings of labor conditions and the periodic stress of coping with everyday life, art educators have very high occupational motivation and they desire the best possible outcomes for their students. However, temporary working conditions make it impossible to always make use of their full professional potential, especially as it concerns developing pedagogical activities. As art education becomes more project-oriented, many in the industry fear that the depth of art education may be at risk, which would have further implications for the appreciation of art and art education in society. The precariat has not properly organized, but collective willpower exists among the group. This thesis concludes that temporary workers should organize of their own initiative and begin to make use of their media know-how in presenting their issues to the world. University teaching should start to collectively deliberate on issues related to temporary work, so that graduating art educators would be better prepared to survive in precarious working conditions. Additionally, the thesis proposes that the field of visual arts education should engage in constant critical evaluation of the value basis of its activities, so that its commercialization in the current market-driven operating environment could be prevented. Potential topics for further research include studying the precariats of other art education contexts in Finland, and the international study of the visual arts education precariat